Nyt kun lukukausi lähes lopussa, mietin miten jännä on että etukäteen varoiteltiin paljon asuntolaelämisen haittapuolista, mutta nyt uskon että kampusasuminen tulee olemaan asia mitä Suomesta käsin tulen ikävöimään eniten. Ihmisten lisäksi, of course. Asuntolaelo muistuttaa hetkittäin huoletonta lapsuusaikaa, milloin mentiin koputtamaan kavereiden kotioville. Täällä kavereiden asuessa samassa rakennuksessa taikka alikulkukäytävän päässä toisessa talossa, seurankipeä löytää hengailukaverin hetkessä ja helposti. Yritän mietti uusia uutisia... Lumet suli! Joulun lähestymisestä kertoo vain kaupungin massiiviset joulukoristeet ja radion joululaulut, muuten muistuttaa alkusyksyä - lämpötila on taas kymmenen kieppeillä ja auringon paistaessa talsimme lenkkipolkuja ilman takkeja. Ja cafeterissa taas yksi lisää työntekijä joka muistaa wrap-tilaukseni ulkomuistista hih.
Viime viikon yöt valvoin esseitä kirjoitellen, mutta perjantaina astuin ulos koesalista voittojafiiliksin kun viimeinenkin deadline oli takana. Lauantaina keksimme kavereiden kanssa viettää herrasmies/leidi-iltaa ja päivä kierrettiin kirppareita sopivia asusteita etsien ja tunnelmaa nostattaen. Dollar-kaupasta mukaan tarttui pehmomiekat ja ritaritasoiset miekkailuhaasteet olivatkin osa illan ohjelmaa. Aiheutimmei yleistä kuhinaa kun astelimme koulun cafeteriaan täysissä tamineissa, toisten nauttiessa iltapalaa pyjamat päällä. Erilainen ja erikoinen mutta erinomainen ilta.
Viimeinen viikko Halifaxissa on hurja ajatus. En meinaa malttaa nukkua kun en tahdo "tuhlata" yhtään aikaa. Yritän muistaa että ei pidä itkeä että se on ohi, vaan hymyillä koska se on tapahtunut :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti