Asuntolassa elosta

Pohjoisamerikkalaisessa yliopistolassa asuminen on kokemus isolla Koolla. Hyvä vai huono sellainen, riippuu vastaajasta, monisanaisen väittelyn saisi aiheesta aikaan. Ymmärrän vastustajien pointit: asuntolahuoneet ovat pieniä, seinät ohuita ja kylpyhuoneet jaettuja niin, että viikonlopun jäljiltä ei voi ikinä olla varma mitä tai kenet kylpyhuoneen lattialta löytää. Mutta itse liputan asuntolan sosiaalisen elementin puolesta.. Myönnän, jos viettäisin kaikki opiskeluvuoteni Kanadassa, en varmastikan viettäisi niitä kaikkia asuntolassa asuen. Mutta vaihtarina tämä toimii. Kampuksella eläessä on kaikki, everything ja everyone, lähellä. Aamutorkun unelma, sillä matka asuntolahuoneesta luokkahuoneeseen kestää hissliikenteestä riippuen 2-8 minuuttia. Yliopiston cafeteria tarjoaa paitsi buffetillisen ruokaa, myös superisti seuraa. Joskus en edes muista mitä söin, mutta muistan kenen kanssa söin. Aika moni on ruokapuolesta kysellyt, kiinnostuneimmille tässä linkki yliopiston ruokapalvelujen sivuille :D

http://www.campusdish.com/en-US/CA/SaintMarys/# 

Saint Mary's Universityn kampuksella on kolme asuntolarakennusta, Loyola, Vanier ja Rice.  Rice koostuu asunnoista, jotka muistuttavat suomalaisia soluasuntoja. 3-4 opiskelijaa jakavat asunnon, missä keittiö ja kylpyhuone. Pari parasta kaveriani asuvat tälläisessä, ja valtaosan ajastani vietän siellä, sillä huoneet huomattavasti isommat ja jääkaappi vakiovarusteena. Vanier ja Loyola, missä itse majoitun, rakentuvat erilailla. Vanier on neljäkerroksinen, Loyola 22-kerroksinen rakennus, ja kerros missä majailee on yllättävän iso osa identiteettiä täällä. Uusia ihmisiä tavattaessa kuuluu aina kysyä, missä kerroksessa asut. Itse vastaan Loyola 16. Kerros koostuu neljästä käytävästä. Jokaisen käytävän varrella on viisi huonetta, osa yhden hengen, osa kahden hengen. Nämä viisi huonetta jakavat oman käytävän varrella olevan vessan ja kylpyhuoneen. Joka kerroksessa on lisäksi lounge, vähän kuin olohuone. Ja mikä saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta kerros kokoontuu about joka toinen viikko kokoustamaan ja järjestämään tapahtumia. Meidän kerros suunnittelee parhaillaan retkeä mikroautoilemaan. Yllättävän moni tuttavuus, kaveruus tai ystävyys täällä on alkanut hissistä tai ruokalasta. Kampus sijaitsee hyvällä paikalla, Halifaxin keskustaan kävelee vajaassa kymmenessä minuutissa, rakastamaani satamaan 15 minuutissa ja 5 minuutin matkan päässä on Point Pleasant Park, joka on ihanteellinen ulkoiluun ja lenkkeilyyn.  Alla kuvia olohuoneesta ja Hallloweenia varten koristellusta käytävästä.

Mitä rakastan on se että kampuksella on aina tekemistä ja seuraa saatavilla sitä halutessa. Sunnuntai-iltana kun ei meinannut tulla uni, pari tekstiviestiä ja kuusi minuuttia myöhemmin istun kanadalaisen ja bangladesilaisen kaverin kanssa autossa kohti kebab-ravintolaa ja videovuokraamoa. Maanantai-iltana kampuksella pelattiin bingoa ja keskiyöllä istuin kaverin kanssa pyykkituvalla pesukoneissa pyöriviä pyykkejä seuraten ja ihmissuhteita puiden. Tiistai on tyypillinen leffailta, sillä silloin opiskelijat elokuvailevat 5dollarilla eli reilulla kolmella eurolla. Tiistai suosii opiskelijoita myös shoppaillessa, silloin saa opiskelijakorttia vilauttamalla supermarketeista 10prosenttia alea. Tänä tiistaina ostoskärryt täyttyi kahdesta kurpitsasta, sillä valmistauduttiin kaverin kanssa tänä viikonloppuna vuorossa olevaan Halloweeniin niitä käytävällä kaivertaen. 

Tämä viikonloppu tulee vierehtämään Halloween-humussa, Halloweenimaisia juhlia kampuksella ja keskustassa. HAPPY HALLOWEEN!

It's a state of bliss you think you're dreaming, it's the happiness inside that you're feeling - Avril ja muita huippuja, hauskoja, pelottavia ja pelaavia hetkiä

Torstaina tanssittiin isolla areenalla kun Avril Lavigne konsertoi Halifaxissa. Vaikka en megafanien kerhoon kuulukaan, nautin keikkatunnelmasta kovasti. Avril ei keskittynyt uuden levyn promoomiseen vaan hurmasi vuosien takaisilla hiteillään, joita jortsattiin porukalla lattiapaikoillamme lavan edessä. Konsertin jälkeen juhlat jatkui paikallisela klubilla, missä Halifaxin kolme kovinta diitseitä otti mittaa toisistaan vuotuisissa mestaruuskisoissaan. Vaikka blogin kuvasato on kovin luonto- ja maisemavoittoista, älkää antako sen hämätä, Halifaxista löytyy kovasti kaupunkimeininkiäkin :P

Perjantaina pääsin ottamaan varaslähdön Halloween-ffilikseen kun Psychology Societyn (jep olen liittynyt sellaiseen..) retkeiltiin tunnin matkan päässä sijaitsevaan Truroon, missä avautuu suuri pimeä pelottava maissipelto, josta on tähkäilty kauhujen kuja - Haunted Corn Maze. Ei kuulosta kummoiselta mutta on mieletön! Sydän hakkasi hulluna kun pimeistä puskista pomppi zombeja ja kun moottorisahamiehet jahtasivat maissipeltoja pitkin. Tuntemattomista ihmisistä tuli nopeasti sydänystäviä, kun kauhu sai ihmiset takertumaan toisiinsa :D Parhautta mutta mutaisaa, kengät kylpivät yön yli pesuhuoneessa.

Lauantain hengasin kampuksella, pitkän kaavan parin tunnin brunssi cafeteriassa kavereiden kanssa ja pikavisiitiksi suunniteltu käväisy ostoskeskukseen maksamaan puhelinlasku, joka venyi kun sale-kyltit huusivat nimeäni.. Puhelinlaskun mukaan edes uusi puhelin vieraanlaisella näppäimistöllään ei ole rikkonut tekstaus-tapaani, täälläkin niitä kertyi kuussa 2086... hih. Illalla juhlittiin kaverin synttäreitä Pacificon tanssilattialla, kunnes aamuyöllä takseiltiin kotiin. 

Sunnuntaiaamuna herään puoli kahdeksalta puhelinsoittoon, kun kanadalainen kaverini hehkuttaa saaneensa auton käyttöönsä ja ilmoittaa noutavansa minut puolen tunnin päästä kampuksen porteilta. Lyhyt varoitusaika, mutta pitkä ajoaika. Joka ei kylläkään tuntunut pitkältä auringon paistaessa ja kantrimusiikin kaikuessa ah <3 Huristelimme Kejimkujikin kauniiseen kansallispuistoon, jossa patikoimme parisen tuntia kunnes koukkasimme McDonaldsin kautta takaisin Halifaxiin, että ehdin jalkapallopeliini. Jup, pelaan täällä jalisjoukkueessa, believe it or not. Ja hyvin pelaankin, puolustin pallon pois sellaisella intensiviteetillä että polvet on naarmuilla ja nilkat mustelmilla. Kaksi miestä onnistuin kaatamaan maahan ilman keltaisen tai punaisen kortin heilahtamista. Pelataan harrastajaliigassa, jonka sääntöihin kuuluu että kentällä oltava vähintään kolme tyttöä tiimissä. Vastustajien verkko heilahti meidän voitoksi 9-0 tänä iltana, mitä juhlistettiin pizzan syönti kilpailulla, jossa sijoituin hopeapaalulle.

Kiekkokatsomoita ja kanadalaisia kaloreita :)

Kanadalaisten sanotaan olevan kiekkokansaa ja kuluneella viikolla koin kiekkohumua kolmena peräkkäisenä päivänä. Keskiviikkona kävimme kannustamassa kaverinkaverin joukkuetta naapurikaupungissa ja torstaina istuin isommalla areenalla Halifax Mooseheadsien pelissä. Perjantaina pääsin itse mailan varteen, kun pistin peliin panokseni hyväntekeväisyyskampanjaa varten.Yliopisto on mukana monenmoisessa hyvän tarkoituksen varainhankinnassa ja turnauksella kerättiin dollareita syöpätutkimukseen. Pokaalia en saanut, mutta hyvän mielen ja uusia kavereita.

Makukokemus on osa kulttuurikokemusta ja onnellinen osa sitä. Lauantai-iltapäivällä islantilainen kanadalaistunut kaverini tutustutti minut paikalliseen herkkuun - majavanhäntiin (beaver tails in English).  "Something sweet" osoittautui hyvin aliarviovaksi kuvaukseksi. Hyvin makeakaan ei ole tarpeeksi makea adjektiivi kuvaamaan hännän makeutta. Sokeria säästelemättä valmistettua lehtitaikinaa, juustokakkutahnaa, toffeekastiketta, suklaapaloja ja kinuskiraetta. Kaksi haukkua täytti kuukauden makean tarpeen mutta vedonlyönnin kannustamana kokonainen häntä päätyi masuuni. Ja samana iltana käytiin jäätelökioskilla eli se siitä makean tarpeen täyttymisestä :D Lauantai-iltana juhlin kanadalaisen kaverini vanhenemista eli kulutin kaloreita tanssilattialla eli balanssi lienee kunnossa....

T

                                              Neljäntuhannen kalorin unelma

                                                               Sataman tsirppa

                                                      the Mooseheads

                                                     Taustalla asuntolahuone!

                                                          Halloween lähestyy!

Hetkiä ja retkiä - Thanksgiving weekend

Viisipäiväinen viikonloppuni alkoi torstaiaamuisella retkelle Saint Johniin opiskelijajoukolla ottamaan osaa tapahtumaan, jossa puhevierailijoiden listalla olivat Donald Trump, Rudy Giuliani ja Danny Williams. Paljon painavia sanoja, paljon business-pukuisia ihmisiä, paljon kansallislauluja ja värivaloesityksiä. Hyvämielisen sponsorin ansiosta opiskelijajoukkomme istui kolmensadan dollarin istuinpaikoilla ilman minkäänmoisia kuluja. Mutta melkeinpä yhtä antoisana kuin Trumpin tukan näkemistä livenä, pidin hulvatonta aamuöistä bussimatkaa yliopiston jalkapallo-joukkueen hyvinvarustetussa nimikkobussissa.

Perjantai-iltana toteutimme kaverin kanssa parhaan ilmaisen-budjetin matkan, jota voin Halifaxissa vieraileville suositella. Kävelimme satuvalomaista satamaa myöten lautta-terminaaliin, josta lähtee lautta kohti kaupungin vastarannalla sijaitsevaa Darthmouthia. Lauttaliikenne kuuluu bussien kanssa samaan liikennöinti-hässäkkään ja on näin yliopiston opiskelijoille ilmainen, eikä muillekaan montaa dollaria kustanna. Lautan kannella voi ihailla paitsi taivaan tähtiä, myös Halifaxia meriltä päin, jolloin se näyttää parhaat puolensa. 

Lauantaina suuntasin kaverin kotikotiin Yarmouthiin Kiitospäivän viettoon. Viikonloppu koostui kanadalaisista kotitekoisista ruoista, sukulaisvierailuista, kalkkunapitoisista kiitospäivä-aterioista kaksin kerroin, kurpitsojen kaivertamisesta, merenranta maisemista ja lukemattomista naurukohtauksista. Sunnuntai sisälsi perinteisiä kiitospäivämmäisiä ruokalajeja ja maanantaina aloitin päivän kotitekoisella vaahterasiirapilla pannukakkujen päällä ja lähtö-lounaalla tutustuimme nova scotialaiseen perinneruokaan, Rappie Pie'hin. Valmistusprosessi on huolellinen ja koostumus mielenkiintoinen. Tässä tiivistetyssä youtube-muodossa mitä uutta piirakkatietoutta omaksuin: http://www.youtube.com/watch?v=ldYNE7Qpax0&noredirect=1

                Kaverin huonekaveri, kaveri ja minä

Your lucky coat the first day of fall, when you wake up laughin' just because

Syksy saapunut Halifaxiinkin. Tosin toistaiseksi miedossa muodossa, päivisin vielä tarkenee teepaitasilla, mutta illat viilentyneet ja sateet saapuneet. Tällä mantereella selvä syksyn merkki myös midtermsit eli isohkot välikokeet, jotka starttaa tällä viikolla. Huomenna selvitän saksan koetta ja keskiviikkona pitäisi vastata psykologian kysymyksiin.

Kulunut viikko mennyt melkoisella hakuna matata-mentaliteetilla. Se käynnistyi keskiviikkoiltana kun kävin kanadalaisten kanssa fiilistelemässä lapsuuden klassikkoa Leijonakuningasta, jota näytetään valituissa Kanadan leffateattereissa nyt 3D versiona. Torstaina vietettiin yhden vaihtarin synttäreitä ja suunnattiin lobster-päivälliselle. Asiakas valitsee altaassa mollottavista lobstereista (hummereista?) yksilön, jonka tahtoo lautaselleen. Pohdin pitkään, onko tarkoitus valita söpöin vai inhottavin yksilö. Koska kuka haluaisi syödä inhokkia, mutta on the other hand kuka tahtoisi tapatuttaa sen söpöimmän lobsterin. Joten päädyimme porukalla kompromissiin ja valitsemaan keskitason-medium-yksilöitä.

Viikonlopun aloitin flunssaisena, täällä asuntolassa lastentarha-syndrooma eli kun yksi on kipeä niin kohta on kaikki. Niinpä koko kerros kilpaa yksi ja niisti, olipahan ainakin vertais(valitus)tukea..:D Perjantai-iltana silti suuntasin synttärijuhlille, jossa sankari pinatanan sijaan rikkoi pari lamppua. Puolikuntoisuuden vuoksi en jatkanut downtowniin ja sain edelleen ehjän sponge bob -pinatan vahdittavakseni yön ylitse.

Lauantaina lähdettiin kanadalaisen kerroskaverin kanssa ostoskeskukseen. Kaikilla yliopiston opiskelijoilla on bussikortti, jolla saa seilata busseilla rajattomasti. Kortti sisältyy yliopiston maksuihin ja maksut sen suuruisia ettei sitä(kään) voi ilmaisena pitää, mutta kätevänä kuitenkin. Halifax shopping center on 10minuutin bussimatkan päässä ja Mic Mac mall löytyy kun busseilee vartin verran. Lauantai-iltana suuntasin samaisen kaverin ja muutaman muun kanssa house partyihin eli talobileisiin eli kotibileisiin. Kohokohta oli, kun yksi vieraista kysyi multa "mistä päin Kanadaa oot" hih silloin hyppäs kielellinen itseluottamus korkeammalle kuin ikinä. 

Sunnuntai oli ihana päivä doing nothing, ensimmäinen kunnon nollaus-päivä täällä. Nukuin terhimäisesti yli puolenpäivän ja söin sunnuntai-brunssia pitkän kaavan mukaan koulun ruokalassa. Opiskeltavaa olis riittänyt, mutta hakuna matata problem free philosophy vei voiton :) Tulevia arjen iloja on huomiset glee-treffit porukalla tv-loungessa ja keskiviikkoinen zumbatunti ja chicken wings -pubi-ilta. Torstaina taas retkeilen, olen 40:n onnekkaan opiskelijan joukossa, jotka suuntaavat sponsoroidulle matkalla to Saint John's, New Brunswick, seuraamaan Donald Trumpia ja muita täällä tunnettuja puhujia. Enemmän kuin Trumpista (vaikka tietysti cool nähdä kuuluisuuksia) oon innoissani siitä että siinä sivussa näen uuden provinssin, johon en ole vielä ennättänyt matkustaa! Ja viikonloppuna vietetäänkin täällä jo Thanksgivingiä ja kokoonnutaan kanadalaisen ruokapöydän ja kalkkunan ympärille :)