Halifax-huumassa

Ensimmäinen vuorokausi Kanadan kamaralla tuli juuri täyteen. Laskeuduin Halifaxiin eilen illalla ja löysin lentokentältä nimeänä kantavan kyltin leppoisan miehen käsistä. Tämä mies oli taksikuskini, jonka tuliterässä mustassa autossa (merkki meni ohi..) kantri-kanavan soidessa (tunsin heti tullleeni oikeaan paikkaan) taittui puolen tunnin matka kentältä Halifaxin keskustaan hostellille. Saint Mary's University järjestää ilmaisen airport pick up'in uusille vaihtareille, sitä of course hyödynsin :) Matkustamisesta puutuneena ja uupuneena kävin suoraan nukkumaan ja tänään heräsin huomaamaan, että olen paikassa missä en tunne mitään enkä ketään.

Aloitin tutustumisen paikallisesta ruokakaupasta, Atlantic Super Storesta, jossa vierähti tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Hih. Kiersin hyllyjä, hypistelin, ihmettelin ja kiersin vähän lisää. Valtaosan päivästä suhasin satamassa. Yhden päivän perusteella Halifaxissa parasta on se, että pääkaupunkimaisuus korkeine rakennuksineen yhdistyy pikkupaikkamaiseen lämpimään tunnelmaan ja uskomattomiin merimaisemiin. En ole oikeastaan ennen tajunnut, mitä matkaesitteet meinaavat, kun kuvaavat jotain paikkaa "tunnelmalliseksi". Now I know.

Tim Hortonsin bagel, tiistai-iltainen ilmainen sisäänpääsy Maritime Museumin Titanic-näyttelyyn, paidattomat nuoret kisaamassa beach volleyballin maailmanmestaruudesta, kimalteleva meri, häikäisevä aurinko sekä sataman kojut ja katusoittajat ovat saanet aistini toimimaan niin äärikapasiteeteillaan, että nyt joka solua väsyttää. Haluaisin ihme-kameran, joka ottaisi kuvia joista välittyy tunnelma. Mutta uskon, että nämä litistävät otoksetkin antavat vähän ideaa. Tämä yö vielä hostellin pedissä, huomenna pääsen muuttamaan kampukselle!

Helsinki - Reykjavik - Halifax

Jännä käydä nukkumaan miettien, että huomenna tähän aikaan oon jo matkannut tuhansien kilometrien verran ja kuljen Kanadan katuja. Tutut jutut vaihtuvat hetkessä täysin uusiin (merenranta)maisemiin. Pari ekaa yötä vietän hostellissa Halifaxin keskustassa ympäristöä nuuhkien, keskiviikkona pääsen muuttamaan yliopiston kampukselle.

Laukku on pakattu ja punnittu, samoin Terhi punnittu. Virallinen lähtölukema niin voi sitten palatessa tarkistaa, kuinka paljon Kanadan muistoja kertyi paitsi päähän ja valokuva-albumeihin myös vyötärölle :) Vaikka hyvästit aina haikeita ja muutos jännittävää, niin ihana innostus ja sopivan suuruiset odotukset on nyt täyttäneet pään.

Blogiin yritän säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin päivittää sellaiset yleiskuulumiset, joiden arvelen edes vähän kiinnostavan niitä, jotka eksyvät miettimään miten Terhillä menee, sekä niitä jotka ovat löytäneet blogini yliopiston sivujen kautta ja selaavat sitä vaihtoon lähtemsitä harkiten.

Nyt matkalaukun kansi kiinni ja kamera latinkiin!

Couldn't wait to get going but wasn't quite ready to leave

Innostaa, ahistaa, jännittää, odottaa, suunnittelee, välttelee. Ristiriitaisuus on ollut viime päivien sana. Välillä toivon, että olisin jo Kanadassa englannin kielen ja bageleiden ympäröimänä, toisena hetkenä taas haluan viivyttää lähtöä ja viettää vielä viikkoja Suomessa. Aamupäivästä saatan innolla googlettaa Halifaxin säätä kun taas samaisena iltapäivänä ohittaa Kanadasta saapuneet mailit ja jättää ne odottamaan seuraavaa innostus-hetkeä ja keskittyä suunnittelemaan, mitä vielä Jyväskylässä tahdon touhuta. Tosissani olen innoissani ja odottavainen, enkä kovastakaan hinnasta nyt peruisi paikkaani. Terhimäiseen luonteeseen vaan kuuluu tietty asioiden näkeminen ristiriitaisina ja monimutkaisina. Ja hössöttäminen nyt goes without saying.. :) Tarkka lähtöpäivä on 29.8.

Halfaxista tiedän sen verran, että se on Nova Scotian pääkaupunki meren rannalla, jossa wikipedian mukaan asustaa noin 375 000 ihmistä ja jota matkailusivut kuvaavat upeaksi sekoitukseksi luontoa, pikkukylän tunnelmaa ja kaupunkiasumisen eloa. Not bad. Lisäksi huhu kertoo, että Halifaxissa on asukaslukuun nähden Kanadan kaupungeista eniten baareja, mielenkiintoinen fakta sekin, täytynee selvittää pitääkö paikkansa.

Käytännön asiat paperitöineen ovat lutviutuneet mukavasti, kanadalaisilla tuntuu olevan samanmoinen tatsi asioiden hoitamiseen kuin suomalaisillakin. Hakupaperit sain nopeasti heti hyväksymispäätöksen kuultuani ja pian ne palautettuani kolahtikin postiluukusta ensimmäinen kirje, jossa ohjeistettiin asunnon hakuun ja kursseille ilmoittautumiseen. Hain ja sain asunnon koulun asuntolasta, huippua päästä kokemaan pohjoisamerikkalaista kampus-kompleksissa elämistä. Kursseille ilmoittauduttiin korppimaisessa ohjelmassa netissä. Valitsin nyt alustavasti kasvatustiedettä, psykologiaa, kehitysmaatutkimusta ja saksaa, mutta paikan päällä sitten varmistuu, millä kursseilla haluan käydä. Ensin vähän kokeilen kaikkea ja sitten tiputan pari pois, kolme kurssia on se määrä, mitä vaihtareidin vähintään täytyy opiskella, jotta saa statuksen täyspäiväisenä opiskelijana. Jos Kanadassa viettää alle 6kk, ei tarvitse anoa erillistä oleskelulupaa, mikä on vähentänyt paperitöiden määrää. Passin uusiminen, matkavakuutuksen jatkoajan hankkiminen ja ulkomaan opintotuen hakeminen ovat olleet tärkeimmät hoidettavat asiat, nyt nekin check! Ensi viikolla starttaan suuren ajatusleikin, kun rupean miettimään, mitä pakata mukaan ja mikä tärkeintä, mitä EI pakata mukaan sillä tavaraa helposti kertyisi enemmän kuin Icelandair sallii lentokoneisiin kannettavan. Mutta maanantaina vasta, nyt stressi-vapaata viikonloppua viettämään!