Not the breaths we take but the moments that take our breaths away

Niin kliseiseltä kun kuulostaakin, viimeiseen pariviikkoiseen on mahtunut mielettömiä breathtaking hetkiä. Oon haukkonut henkeä useiden kansallispuistojen kauneudessa ja hihkunut hengästymiseen asti innostuksesta valaiden vieressä.

16.-19.9. suunnattin saksalaisvoittoisella vaihtariporukalla Prince Edward Islandille, joka on Kanadan pienin provinssi. Kokoa kompensoikoon saaren kauneus! Neljässä päivässä vuokra-auton kyydissä kerittiin kiertää koko PEI. Itärannikon majakat, pohjoisrannikon valkoiset hiekkarannat, lännen tuulimyllyt ja etelärannikon punaiset hiekat.

L

Kolme päivää vierähti välissä ja sitten hypättiin tien päälle taasen. 23.-25.9. suunnattiin Digbyyn. Perjantai-illalla vietettin barbeque-juhlia hostellin grillin ja nuotion ympärillä, lauantaina lähdettiin valasjahtiin ja sunnuntaina seikkailtiin Kejimkujik-kansallsipuistossa. Ehoton huippuhetki oli valaskalat! Hypättiin moottoroidun kumiveneen kyytiin, joka huristi hirmuisella nopeudella aavalle valtamerelle. Whale watchingia tarjoaa useat paikat ja lukuisat tahot, mutta monet seilaa suurella laivalla, me haluttiin mahollisimman mieletön kokemus ja valittiin pieni paatti, jolla pääsee paremmin, nopeammin ja lähemmin valaskaloja kohti. Sunnuntain aurinkoisessa säässä vuokrattiin Kejimkujikin kansallispuistossa kanootteja, jotka työnnettiin uskomattomiin jokivesimaisemiin.

Myös arkiset päivät kampuksella kiitänyt mielettömällä vauhdilla, heräsin huomaamaan että kuukausi jo takana! Ja tein helpon laskutoimituksen, että olen 24 kampuksella-olo-päivässä syönyt 24 wrappiä. Vannoituneena wrappien ja tortillojen fanina pelkään päivää, milloin tulee raja vastaan! Mutta ne on täällä ruokalan kohokohta ja mun makumieltymys. Ruokalalla täällä iso rooli mulle muutenkin kuin syömispaikkana, se on varma paikka löytää juttuseuraa ja muutaman kanadalaisen kanssa teenkin ruokala-treffejä säännöllisesti. Kanadalainen kännykkä on helpottanut ja ilostuttanut elämää kovasti. Unlimited texting -plan pitää tekstaus-tatsin yllä täällä ollessakin. 

Kaksi mahtavaa matkustusviikonloppua takana, mutta tulevan viikonvaihteen aion viettää kampus-/Halifax-tunnelmissa. Poukkoilevan tekstin perään vielä poukkoileva video. Sumuinen sää ja innostuksesta tärisevä käsi ei johda laatuun, mutta ehkä vähän konkretisoi vonkaleen kokoa :)

Kampuksesta ja koulusta

Tänään kampuksen alikulkukäytäviä kulkiessani löysin kampaamon, mikä taas todistaa siitä että kampusalueelta ei niin halutessaan tarvitsisi poistua ollenkaan! Kampukselta löytyy kaikki tarvittava: ravintolat, pesulat, ruokakaupat, postitoimisto, kuntosali ja nyt näköjään kampaamokin! Myös ulkoilmaa voi niin halutessaan välttää viimeiseen asti! Vaikka kampusalue on suhteellisen laaja, on kaikki rakennukset tavalla tai toisella yhdistetty toisiinsa. Sadesäällä voi tallustella tunneleissa tai astua alikulkutunneliin. Itse kuitenkin tarvitsen päivittäisen annoksen raitista ilmaa ja paikallisista poiketen kuljen rakennusten ovista ulos ja sisään. Osa jää lenkkeilemään kampuksen kenttää ympäri, mutta itse mieluummin suuntaan Point Pleasant Parkiin tai satamaan, mutta kukin tavallaan :)

Kursseja käydessä tuntuu välillä, että on palannut kouluvuosissa taaksepäin, sillä täällä akateeminen vapaus on vitsi vain ja opiskelu hyvin kontrolloitua. Professorit lähes poikkeuksetta kierrättävät läsnäololistaa ja joka tunnilla annetaan kotitehtäviä, jotka seuraavalla tunnilla palautetaan tarkistettavaksi. Lisäksi tulee tottua viikottaisiin pistokokeisiin ja testeihin, jollaisiin en ole törmännyt sitten yläasteen. Paljon pitää siis tehdä, mutta loppujen lopuksi vaadittava taso ei ole mikään mahdoton. Loppusyksystä tulee kirjoittaa pidempiä esseitä, mutta eiköhän nekin sitten omalla painollaan.

Vaihtareille suositellaan kolmea viiva viittä kurssia, kunnianhimoisesti ennen tänne tuloa klikkailin netissä itselleni viisi kurssia, mutta yhden niistä tipautin jo heti viime viikolla, sillä sijoittumalla ilta-aikaan se häiritsi vapaa-ajan viettoa ja etenkin keskiviikkoiltaisia chicken wings -erikoisiltoja :P Tällä hetkellä käyn siis neljää kurssia: Making Sense of Atlantic Canada, Teaching English as a Second Language, Cross Cultural Psychology ja German. Atlantic Kanada kurssilla käydään läpi alueen historiaa ja nykypäivää, ja ajattelin että olisi sopivaa sivistää itseäni olinpaikastani. Yhden kasvatustieteen kurssin valitsin, ja tämä englannin opettamiseen keskittyvä kuulosti ilta-ajastaan huolimatta kiinnostavalta. Cross cultural psykologia on ainakin tähän asti ollut ehoton lempparini, keskitytään tutkimaan miten ihmiset eri maissa ja kulttuureissa käyttäytyvät erilailla ja miksi. Saksan kielen taitoa halusin herätellä ja valitsin myös saksan kurssin, ja yliopiston ollessa täynnä saksalaisia vaihtareita en ainakaan tule jäämään ilman apua kotitehtävien kanssa... Ohessa lukujärjestys, josta saa vähän kuvaa päiväjärjestyksestäni. Tärkein huomio olkoon se, että perjantait ovat vapaita, kolmipäiväiset viikonloput kÄY! :)

Heti aion hyödyntää pitkää viikonloppuani ja suunnata saksalaisten kanssa vuokra-autoilla viikonlopuksi Prince Edward Islandille :)

Henkilöllisyyksiä ja hetkiä

Kanadalaiset ovimiehet ovat osoittautuneet aika armottomiksi epäilijöiksi, eikä suomalaisella henkkarilla aina tahdo päästä sisään baareihin, aina kysytään paikallista tai passia. Ja koska passin pyöritteleminen ympäriinsä yöelämää epäilyttää, päätettiin porukalla vaihtarikoordinaatorin johdolla hankkia paikalliset henkkarit. Jonossa seisomista lukuun ottamatta (pidän odottamista vaikeana..) homma sujui helposti! Lomakkeen täyttäminen check, kuvan räpsäyttäminen klik, ja Nova Scotia -henkkari sujahtaa ulos tulostusmasiinasta whiu! Nyt vaihtareiden erimaalaiset passit lepäävät laatikoissaan, ja kaikilla kulkee mukana novaskotialainen henkilöllisyystodistus. Sen verran siisti, että harmittaa jos hukkaan, mutta vielä harmillisempi hukattava olisi passi joten huoletonta elämää senKIN suhteen nyt.

Perjantaina yliopiston väki kokoontui kampuksen kentälle kannustamaan SMU jalkapallojoukkueen kotipelin voittoon. Pelin jälkeen juttu jatkui porukalla kampuksen pubissa (kyllä, yliopistolla on täällä oma pubi) mistä mutkien kautta päädyin frat houseen jatkamaan voitonjuhlia, ja fraternity kokemuksen keskellä tuntui hetkellisesti että elän keskellä jenkki college-elokuvaa. Lauantaiaamuna islantilainen vaihtaripoikakaksikko herätti puhelinsoitolla, joka infosi että asuntolan pihassa odottaa taksi, jolla lähdemme shoppaamaan. Turns out, että kohteena oli tukkukauppa kaupungin laitamilla. Päädyin ostamaan vain paketin sukkia, mutta nautin melkoisen aamiaisen - tukku oli täynnä maistiaisia smoothiesta bbq-kanaan, ja kahden tunnin tavoitteena olikin maistaa mahdollisimman montaa näytepalaa. Lauantai-iltana oli vaihtariorientaation viimeinen pala, purjelaivaristeily Halifaxin edustalla. Mahtavat merimaisemat ja huippu diitsei laivan kannella kelpasivat :)

Sunnuntaina syntyi brunssilla idea extempore roadtripistä ja autovuokraamon kautta kurvasimme matkaan. Auton vuokraaminen on ehdottomasti paras ratkaisu, jos haluaa nähdä kaupunkialuetta kauemmaksi. Ajoimme pitkin "Lighthouse Routea" joka kurvitteli oceanin rantoja pitkin, hengittelimme meri-ilmaa ja nautimme rannoista, rannikoista ja kalastajakylistä kirjavine taloineen. Nova Scotian ei turhaan sanota olevan " Canada's Ocean Playground". 

Tänään maanataina päivä kului kampuksen luentosaleissa, kursseista ja opiskelusta lisää loppuviikosta.

SMU Huskies - koulun maskotti kannustajajoukoissa

NS ID

 Valmiina Tall Ship Silva -seilailulle

 Merillä

 Sunnuntaiset simpukat

 Roadrtip

 

Taustalla Lunenburg

 

Frosh Week

Lomittain vaihtarien orientaatio-ohjelman kanssa kulkee paikallisten fuksien (frosh) orientaatio, joka on suurempi ja suurieleisempi kuin mihin Suomessa tottunut. Suurempi siinä mielessä, että ohjelmaan osallistuu kaikki koulun ekavuotiset opiskelijat, ei vain tietyn tiedekunnan vaan jokikininen uusi Husky (niin nimitetään SMU:n opiskelijoita). Suurieleisyydestä kertokoon se, että kampusalueelta löytyy valtaisia pomppulinnoja, karting-autoja, vierailevia stand-up-komiikoita ja hypnotisoijia Torontosta ja tänä iltana tapahtuva Top-Secret Party, johon kaikki määränpäästä toistaiseksi tietämättömät froshit kuljetetaan busseilla. Vaikka en virallisesti ole ensimmäisen vuoden opiskelija, järkeilin että tämä on ensimmäinen vuoteni täällä joten olen osallistunut ohjelmaan eikä kukaan ainakaan toistaiseksi ole kyseenalaistanut osallistumistani. Ohjelma on ollut huikeata ja olen oppinut kymmenittäin kannustushuutoja, mutta miinuspuolena se, että kanadalaiset ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat hurjan nuoria. Olen siis ollut 18-19 -vuotiaiden ympäröimänä, mutta parempi aina nuori juttukaveri kuin ei juttukaveria ollenkaan :)
Tänään orientaatio-ohjelmaan kuului Shinerama-tempaus, jolla kerättiin rahaa for Cystic Fibrosis (google-kääntäjä sanoo suomennokseksi kystinen fibroosi, I don't know about that..) however, se on Kanadassa yleinen perinnöllinen sairaus. Rahaa ei kerätty vain seisomalla kadun kulmassa lipas kourassa vaan ohikulkijoiden huomio yritettiin herättää kaikin mahdollisin keinoin. Pojat strippasivat ja tytöt hyppivät suihkulähteeseen, oli julisteita oli ilmapalloja oli kengänkiillotusta ja lauluesityksiä.
Oheinen video ei ole meidän yliopistosta, mutta antaa vähän ideaa siitä, miten tällä mantereella opiskelijat keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen:
http://www.youtube.com/watch?v=HEDflA3zLqs

                                                        Rodeota Frosh-viikolla

President's Dinner ensimmäisen vuoden opiskelijoille, kuvassa vasemmalla meidän asuntolakerroksen RA (Residence Assistant) ja taustalla 16.kerroksen asukkeja

Kansainväliset opiskelijat ovat omaa ikäluokkaani ja vaihtariporukalla teimmekin sunnuntaina retken eteläiseen osaan Halifax Countya, missä sijaitsee kuuluisa (?) Peggys Cove. Maisemat olivat huikaisevia ja aurinko häikäisevä.

                                               Saksalaisten vaihtareiden kanssa

Huomenna first day of classes!

Doers & Dreamers

Halifaxia mainostetaan tekijöiden ja unelmoijien paikaksi, ja tarjottavaa täältä löytyy molemmille. Ja kampuksella etenkin opiskelijoille, jotka tykkäävät syödä ja unelmoivat ruuasta. Majailen Loyola-asuntolassa, jossa on vain huoneita ja loungeja, ei keittiöitä, joten kaikkien täällä asuvien on pakko ottaa vuokran kylkiäiseksi so called Meal Plan. Tämä tarkoittaa sopimusta, joka oikeuttaa syömään kampuksen ruokapaikoissa. Freedom -planin omistajana saan vierailla yliopiston ruokalassa milloin vain ja syödä mitä vain, vaikkapa all day everyday. Ruokala toimii buffet-periatteella ja saa ainakin ensikertalaisen pään pyörälle ja mahan räjähtämispisteeseen. Stereotypioihin vastatakseen on pizza-, purilais- ja hampurilaistiskiä, mutta myös pitkä pöytä salaatteja, sandwich bar jossa loihditaan toivomuksenmukaisia subeja ja wrappeja, ns. kotiruoka-piste jossa ainakin tänään tarjottiin spagettia ja lihapullia, wokkipiste jossa nenän edessä kokki pyöräyttää raa'at ruokaaineet valmiiksi wokiksi ja jännittäviä jälkiruokia, joita kaikkia en ainakaan tänään tunnistanut. Hedelmiä saa ottaa mukaankin, joten jemmaan myös vitamiineja. Aikamoinen all-inclusive siis, tulee olemaan karu paluu jyväkyläläiseen arkeen, jossa joutuu itse keittämään nuudelinsa ja tarttumaan taas tiskiharjaan. Ei vaan, kaikkea aikansa, pidemmän päälle varmasti buffetin hohto himmenee.

Onneksi päivät ovat koostuneet muustakin kuin ruuasta. Orientaatio-ohjelman välissä kävelimme eilen saksalaisten vaihtareiden kanssa yliopiston lähistöllä sijaitsevaan Point Pleasant Parkiin, joka on valtaisa puisto aivan Halifaxin eteläkärjessä merinäköalaan avautuen. Puisto täynnä nätteyttä ja lenkkipolkuja, joten balanssin vuoksi tulee varmasti sinnekin suunnattua :) Lisäksi kampusalueella sijaitsee kuntosali, The Tower, jumppineen, jossa opiskelijat saavat käydä ilmaiseksi.

Tänään oli kanadalaisten opiskelijoiden move-in-day ja jonot hisseihin sen mukaiset. Kuuman kelin yllättämänä kävin kesken kauden ensimmäistä jalkapallopeliä vaihtamaan pienempää päälle, ja hissijonojen kiemurrellessa ulko-ovelle asti harpoin portaat kuudentoista kerroksen verran! Jalkapallopeli oli menestyksekäs, SMU voitti vastustaja-tiimin 53-3, itse uskallan väittää että opin amerikkalaisesta jalkapallosta nyt enemmän kuin koskaan JA sain rusketusrajat parin tunnin auringossa istumisesta.Huomenna vaihtariporukka suuntaa retkelle ihailemaan kuuluisaa majakkaa, kuulostaa söpöltä, we'll see. Ja tekin varmasti näette kuvien muodossa sitten.

                                                           Paikallinen rekkari

                                                        Point Pleasant Park

                   Ready for the football game

                          SMU Huskies

Uusi osoite ja hissipakko

Kirjoitan tätä nyt huoneesta, joka tulee toimimaan tukikohtanani seuraavat kuukaudet. Posti tulee perille kun kuoreen kirjoittaa:

16-1-4A

923 Robie Street

Saint Mary's University

Loyola Residence

Halifax Nova Scotia

B3H 3C3

Canada

Ensimmäinen ajatukseni oli, että täytynee löysätä Jyväskylässä käytössä ollutta hissittömyys-politiikkaa, sillä täällä asustan 16. kerroksessa. Maisemat sen mukaiset. Kampusalueen lisäksi näen vettä (tietämykseni ei vielä tarpeeksi tarkkaa kertoakseni onko se meri, järvi vai joki), jossa seilaa laivoja. Huone on pieni, mutta onneksi oma. Suuri osa asuntolahuoneista on kahden hengen double roomeja, joten olen onnellinen istuessani single roomin rauhassa. Kuvia huoneesta nappaan, kunhan olen saanut shopattua tänne jotain väriä, nyt on vain valkoiset seinät ja vielä valkoisemmat lakanat. Mutta eiköhän lyhyen bussimatkan päässä sijaitseva Walmart ratkaise tämän ja muutkin tarveongelmat. Valtaosa opiskelijoista muuttaa kampukselle viikonlopun aikana, joten nyt vielä hyvin rauhaisaa ja melkeinpä autiota. 

                                         SMU Main Building, taustalla Loyola missä majailen

Eilen ihailin sataman iltapäiväaurinkoa, tänään illalla lähes taianomaista auringonlaskua. Istuin nätillä penkillä, nätillä laiturilla, nätissä ilmassa ja silloin ikävä iski salaa, olisin halunnut jakaa tämän nätteyden jonkun kanssa. Perjantaina starttaa orientaatio, uusia juttuja, uusia ihmisiä!