Halifax-huumassa

Ensimmäinen vuorokausi Kanadan kamaralla tuli juuri täyteen. Laskeuduin Halifaxiin eilen illalla ja löysin lentokentältä nimeänä kantavan kyltin leppoisan miehen käsistä. Tämä mies oli taksikuskini, jonka tuliterässä mustassa autossa (merkki meni ohi..) kantri-kanavan soidessa (tunsin heti tullleeni oikeaan paikkaan) taittui puolen tunnin matka kentältä Halifaxin keskustaan hostellille. Saint Mary's University järjestää ilmaisen airport pick up'in uusille vaihtareille, sitä of course hyödynsin :) Matkustamisesta puutuneena ja uupuneena kävin suoraan nukkumaan ja tänään heräsin huomaamaan, että olen paikassa missä en tunne mitään enkä ketään.

Aloitin tutustumisen paikallisesta ruokakaupasta, Atlantic Super Storesta, jossa vierähti tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Hih. Kiersin hyllyjä, hypistelin, ihmettelin ja kiersin vähän lisää. Valtaosan päivästä suhasin satamassa. Yhden päivän perusteella Halifaxissa parasta on se, että pääkaupunkimaisuus korkeine rakennuksineen yhdistyy pikkupaikkamaiseen lämpimään tunnelmaan ja uskomattomiin merimaisemiin. En ole oikeastaan ennen tajunnut, mitä matkaesitteet meinaavat, kun kuvaavat jotain paikkaa "tunnelmalliseksi". Now I know.

Tim Hortonsin bagel, tiistai-iltainen ilmainen sisäänpääsy Maritime Museumin Titanic-näyttelyyn, paidattomat nuoret kisaamassa beach volleyballin maailmanmestaruudesta, kimalteleva meri, häikäisevä aurinko sekä sataman kojut ja katusoittajat ovat saanet aistini toimimaan niin äärikapasiteeteillaan, että nyt joka solua väsyttää. Haluaisin ihme-kameran, joka ottaisi kuvia joista välittyy tunnelma. Mutta uskon, että nämä litistävät otoksetkin antavat vähän ideaa. Tämä yö vielä hostellin pedissä, huomenna pääsen muuttamaan kampukselle!