Asuntolassa elosta

Pohjoisamerikkalaisessa yliopistolassa asuminen on kokemus isolla Koolla. Hyvä vai huono sellainen, riippuu vastaajasta, monisanaisen väittelyn saisi aiheesta aikaan. Ymmärrän vastustajien pointit: asuntolahuoneet ovat pieniä, seinät ohuita ja kylpyhuoneet jaettuja niin, että viikonlopun jäljiltä ei voi ikinä olla varma mitä tai kenet kylpyhuoneen lattialta löytää. Mutta itse liputan asuntolan sosiaalisen elementin puolesta.. Myönnän, jos viettäisin kaikki opiskeluvuoteni Kanadassa, en varmastikan viettäisi niitä kaikkia asuntolassa asuen. Mutta vaihtarina tämä toimii. Kampuksella eläessä on kaikki, everything ja everyone, lähellä. Aamutorkun unelma, sillä matka asuntolahuoneesta luokkahuoneeseen kestää hissliikenteestä riippuen 2-8 minuuttia. Yliopiston cafeteria tarjoaa paitsi buffetillisen ruokaa, myös superisti seuraa. Joskus en edes muista mitä söin, mutta muistan kenen kanssa söin. Aika moni on ruokapuolesta kysellyt, kiinnostuneimmille tässä linkki yliopiston ruokapalvelujen sivuille :D

http://www.campusdish.com/en-US/CA/SaintMarys/# 

Saint Mary's Universityn kampuksella on kolme asuntolarakennusta, Loyola, Vanier ja Rice.  Rice koostuu asunnoista, jotka muistuttavat suomalaisia soluasuntoja. 3-4 opiskelijaa jakavat asunnon, missä keittiö ja kylpyhuone. Pari parasta kaveriani asuvat tälläisessä, ja valtaosan ajastani vietän siellä, sillä huoneet huomattavasti isommat ja jääkaappi vakiovarusteena. Vanier ja Loyola, missä itse majoitun, rakentuvat erilailla. Vanier on neljäkerroksinen, Loyola 22-kerroksinen rakennus, ja kerros missä majailee on yllättävän iso osa identiteettiä täällä. Uusia ihmisiä tavattaessa kuuluu aina kysyä, missä kerroksessa asut. Itse vastaan Loyola 16. Kerros koostuu neljästä käytävästä. Jokaisen käytävän varrella on viisi huonetta, osa yhden hengen, osa kahden hengen. Nämä viisi huonetta jakavat oman käytävän varrella olevan vessan ja kylpyhuoneen. Joka kerroksessa on lisäksi lounge, vähän kuin olohuone. Ja mikä saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta kerros kokoontuu about joka toinen viikko kokoustamaan ja järjestämään tapahtumia. Meidän kerros suunnittelee parhaillaan retkeä mikroautoilemaan. Yllättävän moni tuttavuus, kaveruus tai ystävyys täällä on alkanut hissistä tai ruokalasta. Kampus sijaitsee hyvällä paikalla, Halifaxin keskustaan kävelee vajaassa kymmenessä minuutissa, rakastamaani satamaan 15 minuutissa ja 5 minuutin matkan päässä on Point Pleasant Park, joka on ihanteellinen ulkoiluun ja lenkkeilyyn.  Alla kuvia olohuoneesta ja Hallloweenia varten koristellusta käytävästä.

Mitä rakastan on se että kampuksella on aina tekemistä ja seuraa saatavilla sitä halutessa. Sunnuntai-iltana kun ei meinannut tulla uni, pari tekstiviestiä ja kuusi minuuttia myöhemmin istun kanadalaisen ja bangladesilaisen kaverin kanssa autossa kohti kebab-ravintolaa ja videovuokraamoa. Maanantai-iltana kampuksella pelattiin bingoa ja keskiyöllä istuin kaverin kanssa pyykkituvalla pesukoneissa pyöriviä pyykkejä seuraten ja ihmissuhteita puiden. Tiistai on tyypillinen leffailta, sillä silloin opiskelijat elokuvailevat 5dollarilla eli reilulla kolmella eurolla. Tiistai suosii opiskelijoita myös shoppaillessa, silloin saa opiskelijakorttia vilauttamalla supermarketeista 10prosenttia alea. Tänä tiistaina ostoskärryt täyttyi kahdesta kurpitsasta, sillä valmistauduttiin kaverin kanssa tänä viikonloppuna vuorossa olevaan Halloweeniin niitä käytävällä kaivertaen. 

Tämä viikonloppu tulee vierehtämään Halloween-humussa, Halloweenimaisia juhlia kampuksella ja keskustassa. HAPPY HALLOWEEN!