It's a state of bliss you think you're dreaming, it's the happiness inside that you're feeling - Avril ja muita huippuja, hauskoja, pelottavia ja pelaavia hetkiä

Torstaina tanssittiin isolla areenalla kun Avril Lavigne konsertoi Halifaxissa. Vaikka en megafanien kerhoon kuulukaan, nautin keikkatunnelmasta kovasti. Avril ei keskittynyt uuden levyn promoomiseen vaan hurmasi vuosien takaisilla hiteillään, joita jortsattiin porukalla lattiapaikoillamme lavan edessä. Konsertin jälkeen juhlat jatkui paikallisela klubilla, missä Halifaxin kolme kovinta diitseitä otti mittaa toisistaan vuotuisissa mestaruuskisoissaan. Vaikka blogin kuvasato on kovin luonto- ja maisemavoittoista, älkää antako sen hämätä, Halifaxista löytyy kovasti kaupunkimeininkiäkin :P

Perjantaina pääsin ottamaan varaslähdön Halloween-ffilikseen kun Psychology Societyn (jep olen liittynyt sellaiseen..) retkeiltiin tunnin matkan päässä sijaitsevaan Truroon, missä avautuu suuri pimeä pelottava maissipelto, josta on tähkäilty kauhujen kuja - Haunted Corn Maze. Ei kuulosta kummoiselta mutta on mieletön! Sydän hakkasi hulluna kun pimeistä puskista pomppi zombeja ja kun moottorisahamiehet jahtasivat maissipeltoja pitkin. Tuntemattomista ihmisistä tuli nopeasti sydänystäviä, kun kauhu sai ihmiset takertumaan toisiinsa :D Parhautta mutta mutaisaa, kengät kylpivät yön yli pesuhuoneessa.

Lauantain hengasin kampuksella, pitkän kaavan parin tunnin brunssi cafeteriassa kavereiden kanssa ja pikavisiitiksi suunniteltu käväisy ostoskeskukseen maksamaan puhelinlasku, joka venyi kun sale-kyltit huusivat nimeäni.. Puhelinlaskun mukaan edes uusi puhelin vieraanlaisella näppäimistöllään ei ole rikkonut tekstaus-tapaani, täälläkin niitä kertyi kuussa 2086... hih. Illalla juhlittiin kaverin synttäreitä Pacificon tanssilattialla, kunnes aamuyöllä takseiltiin kotiin. 

Sunnuntaiaamuna herään puoli kahdeksalta puhelinsoittoon, kun kanadalainen kaverini hehkuttaa saaneensa auton käyttöönsä ja ilmoittaa noutavansa minut puolen tunnin päästä kampuksen porteilta. Lyhyt varoitusaika, mutta pitkä ajoaika. Joka ei kylläkään tuntunut pitkältä auringon paistaessa ja kantrimusiikin kaikuessa ah <3 Huristelimme Kejimkujikin kauniiseen kansallispuistoon, jossa patikoimme parisen tuntia kunnes koukkasimme McDonaldsin kautta takaisin Halifaxiin, että ehdin jalkapallopeliini. Jup, pelaan täällä jalisjoukkueessa, believe it or not. Ja hyvin pelaankin, puolustin pallon pois sellaisella intensiviteetillä että polvet on naarmuilla ja nilkat mustelmilla. Kaksi miestä onnistuin kaatamaan maahan ilman keltaisen tai punaisen kortin heilahtamista. Pelataan harrastajaliigassa, jonka sääntöihin kuuluu että kentällä oltava vähintään kolme tyttöä tiimissä. Vastustajien verkko heilahti meidän voitoksi 9-0 tänä iltana, mitä juhlistettiin pizzan syönti kilpailulla, jossa sijoituin hopeapaalulle.