Heräsin huomaamaan, että tasan kolme Halifax-viikkoa jäljellä. Yritän ajatella, että "vielä" kolme viikkoa, sen sijasta että "vain" kolme viikkoa, ettei ajatus ahdistaisi liikaa. Mitä pidemmälle syksy on edennyt, sitä enemmän asioita ja ihmisiä on elämään tullut. Syyskuussa tuntui turistilta, nyt puhun jo "Kanada-elämästä". Ja elämäänhän kuuluu harrastuksia. Jalkapallojoukkueemme on pitkin syksyä sunnuntai-iltaisin kirmaillut kentällä voitokkaasti ja kausi huipentui tänä viikonloppuna finaaleihin. Periksiantamattomalla asenteella ja loistavalla tiimityöllä käänsimme tilapäisen 4-1 tappion meidän 5-4 voitoksi. Vaikka pelasinkin aika hardcore puolustusta, uskon että suurin antini joukkueelle oli team spirit, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia, mestaruus tuntui loistavalta. Tulevana torstai-iltana meille sponssataan ilmainen ateria (free food kieltämättä kannusti pistämään parastaan kentällä) ja saadaan champion t-paidat, jota tulen ylpeänä kantamaan hih :)
Ja koska aina sanotaan, että vaihdossa kuluu kerätä kokemuksia, suostuin empimättä mukaan myös toiseen tiimiin - dodgeball joukkueeseen. Jokunen on luultavasti nähnyt Dodgeball -elokuvan, itse katsoin sen vasta lauanantai-iltaisen turnauksen jälkeen. Dodgeball muistuttaa etäisesti suomalaista polttopalloa - vastustajiin yritetään osua palloa heittämällä. Mutta maahan ei ole piirretty ympyrää eikä ole vain yhtä pallonheittäjää, vaan kaksi joukkuetta kisaa kentällä keskenään kuudella pallolla, joilla yritetään pommittaa toista joukkuetta ja samalla väistellä (englanniksi dodge) vastustajien osumia. Kuuden hengen joukkueemme pärjäsi hyvin siihen nähden, että toisin kuin kanadalaisilla jotka ovat pelanneet dodgeballia liikuntatunneilla koko pienen ikänsä, meidän joukkueessa oli minut mukaan lukien kaksi täysin lajille tuntematonta pelaajaa. Turnaus oli leikkimielinen, mutta hyvin intensiivinen. Paikalla oli dj ja myöhemmin myös tilattu pitsalähetti.
Puolustajien kaarti
Jalis Champions
Ready, set, dodgeball!
Energiaa urheiluun olen saanut paitsi aurinkoisista säistä, myös ruoasta. Cafeterian ruoka on yllättävän hyvää, mutta muutaman kuukauden jälkeen huomaa, miten se aikalailla toistaa itseään. Olen koukuttunut wrappeihin ja filosofisoin että wrap a day keeps a doctor away. Tänään vedonlyönnin seurauksena vietin wrapittömän päivän ja ainakin toistaiseksi vielä hyvissä voimissa... Tortellini-baari, kanawokki ja bataattiranskikset täyttivät mahan. Huomaan että tässä kuussa olen alkanut syömään enemmän myös kampuksen ulkopuolella ja käynyt ruokaostoksilla ja kokannut Armanin ja Magnuksen keittiöllisessä asunnossa. Viikonloppuna tiskasin ekaa kertaa kolmeen kuukauteen! Cafeteria on ollut täyden palvelun buffet, likaiset astiat vain palautetaan kärryyn ja someone else takes care of them. Aika alkaa totutella tiskilliseen arkeen, I guess.
Opiskelua on enää parisen viikkoa jäljellä, viimeinen kokeeni on joulukuun toinen päivä. Kaikki neljä kurssiani ovat osoittautuneet mielenkiintoiseksi ja cross cultural psykologian kurssini on paras kurssi, millä olen ikänä ollut ja uskallan sanoa millä ikinä tulen olemaan! Atlantic Canada -kurssilla olen oppinut tuntemaan tämänhetkisen sijaintialueeni historiaa ja parasta antia on ollut keskustelut alueen nykypäivän haasteista. Aluksi jännitin ottaa osaa keskusteluihin, sillä koin että suomalaisena en tiedä alueen asioista tarpeeksi, mutta professori on aina haastanut minua kertomaan mielipiteeni ulkopuolisena ja pari viikkoa sitten yksi kanadalaisista opiskelijoista tuli tunnin jälkeen sanomaan, että tykkäsi miten olin asiasta eri mieltä ja inspiroin keskustelua. Taisin punastua moisesta kehuvasta kommentista, mutta se on rohkaissut osallistumaan keskusteluihin muillakin tunneilla. Yleisesti ottaen professorit ja kanadalaiset opiskelijat ovat kiinnostuneet kuulemaan, miten asiat ovat muualla maailmassa. Tiistai- ja torstaiaamuisin istun saksan tunnilla, missä käydään läpi samoja asioita kuin lukion saksan kursseilla, mutta hyvää muistiinpalautusta ja helppoja hyviä arvosanoja :P Lisäksi pidän professoria erittäin hyvänä, ja olen aina välillä keskittynyt vain tarkkailemaan, mitä kielenopetuskeinoja tunneilla käytetään. Kielenopetus toimikoon aasinsiltana neljänteen kurssiini, joka käsittelee englannin opetusta. Tämän kurssin loppukokeen korvasi "poster presentation" ja niinpä viime sunnuntai-illan käytin askarrellen. Ostin Walmartista valtaisan pahvi-pohjan, jolle kokosin asiani ja parhaani mukaan kuvitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti